Olimme saapuneet Julian kanssa paratiisisaarille Koh Samedille, sita ennen ehdin tapaamaan monen vuoden takaisin ex-mieheni, Miamissa asuvan jenkkilais-juutalaisen Udin, joka tosiaan seurustelee nykyisin juutalaisen naisen kanssa (se aina hairitsi hanta, etten osannut puhua hepreaa, ja olen kristitty) ja han lensi Pariisiin. Lisaksi han pelkaa kuollakseen kaikkia tauteja, jonka ymmarran kun han itse sairastui erittain vakavaan melanoomaan joka ehti levita ympari vartaloa. Udi ei uskaltanut jaada Thaimaaseen kun pelkasi malariaa ja kaikkia muita mahdollisia trooppisia sairauksia, vaikka yritinkin vakuuttaa hanelle, ettei etela-ja keskiosissa Thaimaata ole varsinaisesti malariaa, riski tietysti on aina olemassa.
Han oli ihan kauhuissaan siita kun minulla oli 20% mahdollisuus selvita kyseisesta sairaudesta hengissa noin 3 vuotta sitten, mutta mahdollisuus saada malaria Afrikan pohjois-ja keskiosissa on erittain suuri ja vakava. Olin lomalla Gambiassa joten tilanne oli ihan toinen.
Thaimaassa voi tosin olla esim. Dengue kuumeen riski, joka sekin voi olla hengenvaarallinen, eras vieressani ollut potilas Helsingin Aurorassa sairasti Dengue kuumetta.
Monet suomalaiset saavat vuosittain mita ihmeellisimpia trooppisia sairauksia matkoiltaan, siksi on hyva kayda kaikki rokotukset lapi ennenkuin lahtee. Esim. Helsingin keskustan postitalossa on rokotuskeskus, jonne voi menna hankkimaan kaiken tarvittavan.
Emme olleet koskaan kuulleetkaan saannosta, etta Thaimaassa saa olla 30 vuorokautta ilman viisumia. Olemme matkustaneet niin paljon Jenkeissa, etta pidimme jotenkin itsestaanselvana etta taalla voi olla vaikka kuukausia kun kerran Thaimaa on niin suosittu talvenvietto paikka monille suomalaisille ja ruotsalaisille.
No niin….Juliallahan tuli ihan hirvea kiire sinne Bangkokin konsulaattiin ja ajattelin hanen parjaavan yksin, kun esim. itse kavin joskus 10 vuotta sitten Cha-Amista taksilla
shoppailemassa koko paivan Bangkokissa ja tulin sitten illalla takaisin. Se oli siihen aikaan kun elin avoliitossa ensimmaisen, suomalaisen mieheni kanssa. Tosin silloin oli muutenkin perusturva ja henkinen turva kokoajan.
Varmistin tottakai, etta Julialla on tarpeeksi rahaa laiva-ja taksimatkoihin ja kaikki aikataulut etukateen. Mutta silti hanelle tuli kova hata, viela lisaksi kun karsimme molemmat ahdistuneisuudesta!
Julia joutui ottamaan ensimmaisen aamulaivan klo.7.00 ja ihan tarisi hermostuksesta ja oli kalmankalpea. Ajattelin, etta han ottaa vain suoraan taksin satamasta, ajaa suoraan suurlahetystoon, hoitaa asiansa ja tulee takaisin. No ensinnakin, laiva joka lahti ajoi vaaraan satamaan! Julia joutui juoksemaan sielta hirvealla kiireella toiseen satamaan, josta taksit lahtivat! Taksikuski osasi vain pari sanaa englantia!
Bangkokiin oli yhteen suuntaan noin 4 tunnin ajomatka. Perille tultua taksikuski ei loytanyt koko konsulaattia! Han jatti Julian keskelle betonihelvettia ja osoitti vain sormellaan jotain pilvenpiirtajaa, etta tuolla jossain se toimisto on! Julia lahti itkien harhailemaan eri paikkoihin ja loysi jonkun saksalaisen liikemiehen toimiston ja pyysi hanen apuaan. Kyseinen mies vei Julian perille suurlahetystoon! Kello oli silloin noin 13.00 paivalla. Suurlahetyston ovissa kuitenkin luki, etta toimisto menee kiinni joka paiva klo.11.00 aamulla!!! Kaikki oli pimeana, vaikka he olivat sanoneet puhelimessa suomenkielella ihan selkeasti, etta se on arkisin auki klo.15.00 asti!! No Julia itki taas ihan ysteerisena, kunnes joku suomalainen virkanainen kaveli hanen ohitseen toimistoon.
He eivat meinanneet paastaa Juliaa sisaan koko paikkaan mutta Julia itki ettei meilla ole varaa tulla sinne enaa uudelleen samanlaiselle reissulle ja hanelle oli annettu ihan eri informaatio puhelimessa! No he sitten suostuivat ottamaan hanet sisaan, mutta passin tilaaminen on noin 3 kertaa kalliimpaa kuin Suomessa ja siina menee “noin viikko” etta se saapuu heille edes perille. Meilla ei ollut mitaan muita vaihtoehtoja kuin ostaa kokonaan uudet lennot, muuten Julia ei ehtisi saamaan passiaan ajoissa!
Tulomatka oli yhta hermorauniota myos! Heilla oli kova kiire takaisin viimeiseen laivaan joka lahti Koh Samed saarille, silla Julialle ei olisi ollut varaa jaada yhdeksi yoksi laivasatamaan jos olisi myohastynyt laivasta! Julian vatsa oli ihan loysana ja he joutuivat jatkuvasti pysahtymaan paikallisiin vessoihin, mutta sitten kun Julia yritti selittaa kuskille, etta “Pharmacy”, kuski ymmarsi sen verran, etta osasi sanoa vain takaisin: ” No, RUN NOW.”
Kuski kaahasi suoraan satamaan ja Julian piti juosta niin kovaa kuin lahtee viimeiselle laivalle! Thaimaalaiset ymparilla olivat huutaneet hanelle vain: “Run run run! ”
Mina valvoin koko yon ja odotin Juliaa rannalla ihan hiessa, ja olin niin helpottunut kun nain vaalean paan pikkuveneessa! 
Han kompi veneesta pois rannalla ja alkoi hysteerisesti itkemaan.
Tein poikkeuksen sina iltana, vaikka muuten olen antanut Julialle taydellisen alkoholinjuomis kiellon ja vahdin rahoja niin, ettei han voi edes ostaa mitaan alkoholia mistaan, silla Julian alkoholiongelma on paljon vakavammalla ja pahemmalla asteella kuin minun, vaikka itsellanikin on jonkin tason alkoholismia. Mutta tottakai haluan suojella pikkusiskoani, ja rakastan hanta ihan mielettoman paljon!!!
Mutta sina iltana ostin kaksi pulloa punaviinia, mika on juhlaa, silla nimenomaan viini on erittain kallista Thaimaassa suhteutettuna kaikkeen muuhun. Tiedan kokemuksesta, etta punaviini rauhoittaa ja laskee ahdistusta pois.
Julialle tulikin rauhallinen ja hyva mieli, ja lupasin, etten koskaan hanta hylkaa kun hanelle on tullut miessuhteistaan kauhea hylkaamisen ja jatetyksi tulemisen traumat. Julia vietti keskustellen tuntikausia valokuvaajamme kanssa ja loppuilta menikin tunnelmallisissa merkeissa.
Sanoisin, etta tama loma on ollut kaikin puolin jokatapauksessa erittain terapeuttinen, silla olemme tuntikausia jauhaneet Julian kanssa miessuhteitamme lapi, joita varmaan kukaan ulkopuolinen ei edes jaksaisi kuunnella, eika edes ymmartaisi mista puhumme, silla me molemmat olemme tunteneet suhteellisen hyvin toistemme miesystavat. Talla hetkellahan me molemmat olemme sinkkuja.
Jaa Facebookissa
Ehkä sen sijaan, että antaa pahasti alkoholisoituneelle ihmiselle lisää alkoholia, hänet kannattaisi toimittaa hoitoon! Se on sitä aitoa vällittämistä ja suojelua!!
Anteeksi nyt vain, mutta eikös Johanna itse korjannut ammattitoimittajan tekstiä Juliasta siten, ettei punaviini TANNIININ takia sovi Julialle, koska hän tulee siitä agressiiviseksi… EI HYVÄÄ PÄIVÄÄ! Johanna, olet varmasti fiksu ihminen, mutta mahdatko enää itsekään tietää totuuden rajaa?
Älä puhu soopaa.
Oi kuinka ihanaa, että tarinalla oli onnellinen loppu! Jännitin dramaattisten käänteiden kulkua ja kyynel vierähti lukijallakin, kun ajattelin, kuinka helpottavaa on ollut nähdä El Sol -lehdessäkin poseerannut vaalea kuontalo pikkuveneessä. Ellen olisi tuntenut teidän siskosten aikaisempia seikkailuja, olisin voinut erheellisesti kuvitella kyseessä olevan mitä jännittävintä fiktiota, suoraan jostain tasokkaasta romaanista.
..eiku mulla tuli mieleen toi etta jos hehkuttaa etta on uskovainen niin miksi
sita pitaa korkata punaviinipullo auki heti jos on vaikeeta..kylla uskovainen yleensa turvautuu rukoukseen eika viinaan..olin itsekin nuorena yksin Israelissa matkalaukku kadessa enka tiennyt minne menna kun tuli yks probleema mutta ei mulla koskaan tollasta hysteriaa ollut vaikka kolme kuukautta siella seikkailinkin yksin ei ollut sisko tukena niinkuin teilla..kylla noi punaviinipullot ja hysteeriset itkut on ihan muiden kun uskovaisten touhua..
Jenkeissä voi siis olla 90 päivää, eli 3 kuukautta, “ei kuukausitolkulla”…
Saaren nimi on Koh Samet. Sieltä kestää taksilla Bangkokiin 2,5- 3h ruuhkasta riippuen. Niin ja tarkista suurlähetystön aukioloajat uudelleen. Voi hyvää päivää!
miks ihmeessä et voinu lähtee siskos mukaan jos toinen oli jo lähtiessään niin paniikissa????
miten julialla ei ollut varaa enään toiseen samanlaiseen matkaan, toi keissi on maksanu jotain 20e aivan maksimissaan? missä glamour viimesillä penneilläkö siellä mennään?
Ihanan jannittava matka teilla, oikeesti! Itsekin tykkaan matkustella ja on aina mukava (tai sitten ei) kun jotain piristavaa sattuu. Niista syntyy niita kivoimpia ja jannittavimpia matkamuistoja itselle.
Ihanaa lomaa teille molemmille! Toivottavasti pystytte todella nauttimaan olostanne siella kaiken Suomessa kokemanne jalkeen. Ja turvallista kotimatkaa kun palaatte takaisin!
*Halit* Soile
Miksei raskausonnitteluja julkaista? Onhan johanna selvästi raskaana ja kyllä meille faneille pitäisi suoda kunnia päästä onnittelmaan rvaa tulevan vauvan johdosta!!!!!
Ja jokaisessa välissä hysteeristä itkua! Erittäin tasapainoista. Ja muutenkin mielenkiintoisia satuja. Mistähän tämäkin tarina on kopioitu?
Kaikkea hyvää teille tytöt. Pidän Johannan tavasta kirjoittaa ja kertoa avoimesti asioistaan, vaikka tietääkin, että teksti ruoditaan ja kommentit ovat monesti hieman ikävän sävytteisiä. Hyvää lomaa ja pitäkää huolta toisistanne.