Tämä on uskomatonta kun juuri aiemmin viittasin siihen, että luen Jordanin omaelämäkertakirjaa ja hän on saanut käydä hirveän raskaita asioita läpi, joista monet ovat hyvin samanlaisia kuin minulla (lehdet syyttivät julkisesti häntä, että hän synnytti vammaisen lapsen koska oli juonut alkoholia raskauden aikana), hänen ex-poikaystävänsä myivät lehdille ns. Kiss and Tell tarinoita hänestä suhteiden loputtua (eli kertoivat lehdille parisuhteen yksityiskohtia kuten seksielämästä ja jutut olivat vielä suurimmaksi osaksi täyttä valetta), keikkamyyjä (agentti joka buukkasi Jordanille mallintöitä) huijasi häneltä melkein kaikki rahat ja valehteli jne. jne.
Jordan on ns. skandaalimalli Englannissa, sitä jo kauhisteltiin alunperin kun hän otti ensimmäiset silikonirintansa. Muistan kun juttelin exäni, ruotsalaisen Urbanin kanssa Kyproksella tästä ja hänen mielestään Jordan on yksi maailman kauneimpia naisia. Urbanin naismaku oli myös Pamela Anderson jne. mutta maku oli siis suuririntaiset naiset ja mielellään blondit.
No nyt tullaan sitten siihen lauantain tapahtumiin, joka itseasiassa alkoikin jo Jollaksesta lähtien, mutta huomasin sen vasta tultuani kotiin keikalta seuraavana päivänä ja tämä koko juttu on hirveän ahdistavaa, pelottavaa, mutta lähinnä raivostuttavaa, sillä nämä kaikki teot tekivät lähipiirini ihminen johon olin luottanut 100%.
Jollaksessa vietti useamman illan siis ystäväni Petri (jonka Julia ja minä olemme tunteneet vuosikausia, hän on aina meitä auttanut, polttanut musalevyt, auttanut nettijuttujen kanssa jne.) sekä Joni (söpön näköinen tumma nuori kundi.) He tiesivät minun olevan yksin kotona ja masentunut, he auttoivat minua paljon, ostivat ja kokkasivat ruuat, veivät koiria ulos jne. Jopa juristini tuli meille illanviettoon ja meillä oli todella mukavaa kaikilla, paikalla oli myös eräs aivan ihana naispuolinen ystävämme.
Lauantaina ennen keikkalle lähtöämme Jollaksessa oli siis Joni, Petri ja sinne tuli myös tähän asti minun ja Julian kampaajana toiminut Juha, jonka olen välillä ottanut lavallekin mukaan esiintymään kun Julia on ollut sairaana. Myös Kanarialla Juha keikkaili kanssani, vaikka sinne oli alunperin buukattu minä ja Julia, mutta siskoni oli siis liian sairas lähtemään.
Uusi tumma juontajamme Janina tuli hakemaan meidät autollaan, osa lähti Tampereelle junalla. Meillä oli siis tällä kertaa suuri porukka mukana, Janinan ensimmäinen juontokeikka koskaan. Tarvitsen kuitenkin mukaani keikoille aina vähintään yhden ihmisen, jotta pääsen lavashown välissä vaihtamaan vaatteitani. Annoin sylitanssin jollekin kundille jonka poimin yleisön joukosta jne.
ravintoloiden äänentoistot eivät toimineet ollenkaan, mitä ihmettelen todella paljon, ettei paikalla ollut ketään DJ:tä. Mutta luotin siihen, että joku toinen henkilökunnasta soittaa levymme, mutta ei siitä meinannut tulla mitään. Yleisö huusi kovaan ääneen, että “Laula Johanna” mutta olipas minun vaikea laulaa, kun ei ravintolan äänentoistolaitteet toimineet. Jouduimme pitkälti improvisoimaan koko shown, mutta yleisö nyt oli jokatapauksessa tyytyväinen ja ravintolat olivat ihan täyteen pakattu ihmisiä!
En ole tyytyväinen tällä hetkellä ulkonäkööni, sillä yllätys yllätys, joulun jälkeen Tukholmassa lihosin (kuten aina lihoan siellä…..) mutta varsinkin jouluna kun tuli niin paljon mässäiltyä ja aineenvaihduntani on hidas. Siksi aloitan taas käymään kavitaatiohoidoissa, noin 10 hoitokertaa antaa todellakin kunnon tuloksen. Ennen häitäni pudotin sillä hoidolla 3 vaatekokoa, lisäksi join vettä niin paljon kuin pystyin, nesteenpoistajia, laihdutusvalmisteita jne.
Nyt en ole oikein jaksanut keskittyä mihinkään, on jotenkin kauhean surullinen ja masentunut olo mikä liittyy paljon myös Julian saamaan sairauteen! Lisäksi olen aina pelännyt olla yksin, inhoan todellakin sinkkuutta.

No Tampereen keikkojemme jälkeen Janina lähti jatkoille jonkun kaveriporukkansa luokse ja oli siis koko yön poissa. Meillä oli ihan tasokkaassa ja tunnelmallisessa hotellissa varattuna kaksi huonetta vierekkäin. Toinen oli kahden hengen huone ja toinen oli 3 hengen huone. Molemmissa huoneissa oli paljon tavaroitani. Kahden hengen huoneessa oli mm. läppärini jne.
No me menimme kaikki kolmistaan suurempaan 3 hengen huoneeseen.
Aamupäivällä heräsin siihen, että Juha ei nukkunut enää vieressäni (olin nukahtanut hänen viereensä.) Juha tuli jossain vaiheessa takaisin meidän 3 hengen huoneeseemme, alkoi kävelemään ikkunaa kohden ja yhtäkkiä huutamaan, että “Mitä ihmettä Johanna sun kännykkä tekee tuolla ulkona, hotellin autotallin katolla????”
Minä menin katsomaan ikkunaan ja todellakin, puhelimeni oli autotallin katolla jonka vieressä oli jotain muuta epämääräistä. Lumeen oli jäänyt jäljet siitä, mistä suunnasta puhelin oli katolle heitetty. Se oli heitetty viereisen 2 hengen huoneen ikkunasta. Olin jotenkin ihan ihme tilassa, tällaista ei ole KOSKAAN koko 10 vuoden keikkojeni aikana tapahtunut!!!!
Kun palasimme aamiaisen jälkeen takaisin hotellihuoneeseemme. Minulle alkoi nousta kauhuntunteita, ihminen voi aina vaistota kaikkea. Aloin etsimään Canonin pinkkiä pokkarikameraani ja onnekseni löysin sen. (Tässä välissä soitimme hotellin henkilökunnalle respaan, mutta he vain naureskelivat ivallisesti että “Pitäkääs niistä tavaroistanne vähän parempaa huolta.”) Huomasin sitten kauhukseni, että kamerastani oli poistettu muistikortti sekä akku!!! Kamera oli siis kokoajan ollut 3 hengen huoneemme pöydällä.
Menin toiseen, viereiseen huoneeseemme käymään läpi tavaroitani. Sitten huomasin, että läppärini lasi oli rikottu lyömällä se hajalle. Visa Electron korttini löytyi kummallisesti vessan pöydältä, vaikka olin pitänyt sitä eräässä meikkilaukussani. Sitten huomasin, että erään erittäin tärkeän asunnon avaimeni olivat kadonneet käsilaukustani!!!
Kaikki alkoi kokoajan käymään friikimmäksi. Ihmiset alkoivat huomaamaan, että heiltä puuttuu lähes kaikilta kotiavaimet!!! ONNEKSI olin laittanut keikkapalkkioni yhteen monista meikkilaukuistani, enkä lompakkooni!!! Muuten sekin olisi tietty varastettu!!! Mikä tästä tekee muuten täysin raivon ja vihan vallassa tehdyksi teoksi on mm. se, että kyseinen henkilö ei varastanut läppäriäni tai esim. kameraani, toinen oli vaan hajoitettu ja toisesta oli muistikortti poissa!
Otin tärkeimmät tavarani mukaani ja lähdimme illalliselle hotellin ravintolaan. Kun istuin alakerran ravintolan pöydässä, minulle tuotiin revitty passini etukannen kuori joka oli vessanpöntössä.
Junamatkalla suutuin Juhalle niin paljon, että revin hänen ristinsä pois hänen kaulastaan. (Kyseessä edulliset muoviristit, joten rahallinen menetys ei ainakaan ollut suuri.)
Menin paniikissa Jollakseen, mutta en pystynyt olemaan suhteellisen suuressa talossa yksinäni. Pelotti ihan hirveästi, yritin nukkua pesäpallomaila vieressäni, mutta ei siitä tullut mitään. Sitten sain facebookin kautta kiinni ihanan ystäväni ja lähdin hänen luokseen keskustaan.
Huomasin, että Jollaksesta oli ryöstetty Julian pöydältä myös Ruotsin kännykkäni (sillä en ottanut sitä mukaani keikoilleni) ja kaikki esiintymislevyni olivat kateissa jo siinä vaiheessa kun olimme lähdössä keikalle. Petri pelasti silloin tilanteen niin, että poltti kaikki biisit netistä CD levylle (seuraavilla keikoillani biisini tulevat olemaan myös muistitikulla.)
Kuinka paljon ihminen saa kestää, kysynpä vaan???? Olen todella murheellinen. En voi käsittää koko ilkivaltaista tekoa edelleenkään. Olen kauhuissani.
Haluan tässä blogissani pyytää anteeksi Petriltä. Siinä tilanteessa tuli vain olo, että kaikki on syytettynä (minulla kävi mielessä myös hotellin henkilökunta, mutta minusta se on täysin poissuljettu ajatus ihan jo hotellin työntekijöiden moraalin ja etiikan kannalta. Sitäpaitsi jos siivooja olisi tullut huoneeseemme ja tehnyt nämä teot, koirani olisivat alkaneet samantien haukkumaan. Koirani olivat hiljaa kokoajan.)
Jaa Facebookissa